Teknologian kehitys helpottaa ja haastaa maksualaa

Maksaminen kehittyy käytettävyyden ehdoilla. Amazonin uusi kassaton kauppakonsepti ja ruokakaupoissa hiljalleen yleistyvät itsepalvelukassat ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten teknologian kehitys muuttaa maksamisen luonnetta.

On vielä monia haasteita, jotka meidän tulee ratkaista ennen kuin kassat ja maksupäätteet katoavat arjestamme. Tällaiset automaatioon pohjautuvat maksukokeilut herättävä kuitenkin kysymyksen: "Tarvitseeko tulevaisuudessa maksaa perinteisessä mielessä ollenkaan?"

 

Huomaamattomuuden haasteet

Selkeän maksutapahtuman ”katoaminen” voi alkuun aiheuttaa erilaisia sosiaalisia ongelmia. Maksuteknologian kehittyessä aina vain helpommaksi, saattaa kaikkein nuorimpien ja vanhimpien ikäryhmien maksamisessa nousta ongelmia.

Ilman selkeästi eroteltua ostotapahtumaa, voi helposti tulla käyttäneeksi suuriakin summia huomaamattaan. Tästä on jo saatu esimakua lasten kulutuksesta mobiilipeleissä. Rahan arvo unohtuu helposti, kun maksaminen leivotaan osaksi muuta toimintaan.

On selvää, että tietyt ihmisryhmät vaativat maksamiseen jonkinlaista konkretiaa. Meidän tulee kuitenkin kysyä itseltämme: Koska kuluttajan suojeleminen muuttuu holhoukseksi? Ja kuinka löydetään hyvä tasapaino maksamisen selkeyden ja sujuvuuden välillä?

Loppupeleissä nämä ovat moraalisfilosofisia kysymyksiä, joista tulee yhdessä sopia ennen kuin kehityksessä otetaan seuraava askel.

Maksamisen regulaatio on yksi kanava puuttua tilanteeseen. Ei ole täysin poissuljettu ajatus, että esimerkiksi kolmannessa maksupalveludirektiivissä pureuduttaisiin myös tämänkaltaisiin ongelmiin.

Uusiutuvat maksupalvelut sekoittavat osaltaan soppaa, mutta teknologian kehitys tarjoaa myös ratkaisuja esiin nouseviin ongelmakohtiin.

Yksi kaikkia hyödyttävä ajatus voisivat olla erilaiset asiakkaan suojeluun suunnitellut lisäpalvelut. Lapsilukot, ostorajoitukset sekä erilaiset vakuutukset tulevatkin kasvattamaan suosiotaan maksamisen kehittyessä.

 

Teknologian kehitys vaatii vastauksia

Muuttuvat tunnistautumis- ja maksamistavat tuovat mukanaan myös teknisiä vaatimuksia, jotka on otettava huomioon ennen kuin alan teknologia voi kehittyä eteenpäin.

Kuinka toimitaan erikois- tai ongelmatilanteissa? Mitä esimerkiksi Amazon GO -liikkeessä tapahtuu, kun asiakkaan tilillä ei riitäkkään kate? Miten huomioidaan asiakkaaseen kohdistuvat ostorajoitukset? Kuinka hoituvat tuotepalautukset? Tällaiset kysymykset tulevat nousemaan pöydälle, kun huomaamaton maksaminen halutaan siirtää yleiseen käyttöön.

Mutkat vedetään usein suoriksi konseptitason ideoissa. Tämä edesauttaa innovointia, mutta siirryttäessä ajatuksesta toteutukseen, vastaan tulee väkisinkin maksamisen regulaatioon ja tietoturvaan liittyviä ongelmia.

 

Regulaatio VS. verkkokauppa

Maksamisen kehitys on sidottu alan yleiseen säätelyyn. Esimerkiksi henkilöntunnistamisen kasvavan tarpeen vuoksi tulevaan maksupalveludirektiiviin on lisätty osio vahvasta tunnistautumisesta.

Monet ovat käyneet läpi suomalaisten verkkokauppojen aikaavieviä tunnistautumisprosesseja ihan pieniäkin ostoksia tehdessään. Yleensä maksamisen yhteydessä joudutaan piipahtamaan maksunvälittäjän lisäksi myös pankin verkkosivulla tunnistautumassa. Tämä lisää portaita muuten yksinkertaiseen maksutapahtumaan.

Tilanne mutkistuu entisestään, kun direktiivi astuu lopullisesti voimaan näillä näkymin 2019 keväällä.

Teknisen standardin aiemmat versiot vaativat vielä tiukempaa asiakkaan todentamista, mikä olisi hankaloittanut tilannetta vielä pahemmin. Onneksi nyt vaikuttaa siltä, että ainakin pienet, toistuvat ja matalan riskin online transaktiot voidaan tehdä ilman vahvaa tunnistusta.

Maksuregulaatio lyö verkkokauppaa korville käytettävyydessä, mutta saavutettu turvallisuus maksaa vaivan takaisin korkojen kera. Onkin odotettavissa, että PSD2 tulee osaltaan vähentämään verkkokauppaa vaivaavia maksupetoksia.

Viimekädessä kyse on kuitenkin optimointiongelmasta turvallisuuden ja käytettävyyden välillä.

Kuten keskustelimme toukokuun artikkelissa, hyvien kompromissien löytäminen on tärkeää sekä verkon että kivijalan maksamisessa. Esimerkki tällaisesta kompromissista voisi olla tunnistautumista keventävä mobiililompakko tai maksusovellus.

Paras tilanne olisi, jos tulevaisuudessa myös nettikauppaan saataisiin sirukorttien tasoinen tietoturva. Korttitietojen varkauksista päästään lopullisesti, kun myös verkko-ostoksissa siirrytään "card-present" -maksuihin. Esimerkiksi tokenisointia hyödyntävät mobiililompakot tai IoT laitteisiin yhdistettävät sirunlukijat ovatkin potentiaalisia kehityssuuntia online maksamiselle.

 

Käytettävyyttä turvallisuuden ehdoilla

Kuluttajat kaipaavat aina vain helpompia ja nopeampia maksutapoja. Kyselytutkimuksissa turvallisuus kuitenkin nousee yleensä nopeutta tärkeämmäksi tekijäksi uusien maksutapojen käyttöönotossa. On epätodennäköistä, että perinteisistä maksutavoista päästään luopumaan, ennen kuin nämäille löytyy hyvä tasapaino.

Tämän hetken toimivin kompromissi maksujen turvallisuuden ja käytettävyyden välillä lienevät erilaiset mobiililompakot, kuten Nordean käyttämä Masterpass, OP:n Pivo tai Danske Bankin MobilePay. Kun verkkokauppa saa kännykästä tunnisteen, toimitusosoitteen ja asiakaan hyväksynnän, nopeutuu ostotapahtuma huomattavasti.

Kivijalassa kännykällä maksaminen toimii maksukortin korvaajana, tuoden vaihtoehtoisia tunnistamistapoja. Tämä helpottaa myös vähän suurempien ostosten maksamista, sillä luottokorttien lähimaksuissa on vielä suhteellisen matala hintakatto.

Mobiilimaksamisen yleistyminen on ensimmäinen askel kohti Amazon GO -tyyppisiä vähittäiskaupan maksuratkaisuja. Tottuminen kännykkämaksuihin tulee madaltamaan kynnystä innovatiivisempien maksutapojen omaksumiseen ja tuo kännykän osaksi ostotapahtumaa.

Tästä on enää lyhyt harppaus tilanteeseen, jossa tekoälyn tuodaan osaksi arjen ostamista ja IoT -laitteet maksavat tuotteet omistajansa puolesta.