Suurin hidaste innovatiivisten maksutapojen käyttöönotossa ovat uusiin teknologioihin liittyvät epäluulot. Tämä ei ole erityisen yllättävää, sillä kuluttajan on lähes mahdoton etukäteen tietää, onnistuuko turvallinen maksaminen tietyllä teknologialla vai ei.
B2B puolella ratkaisutoimittaja voi näyttää yhteistyökumppanilleen paperia, joka todistaa organisaation noudattavan sovittuja turvallisuusstandardeja. Tämä kertoo hankkijalle, että palvelu todella on turvallinen.
Kuluttajapuolella ei tällaista yleisesti tunnettua todistetta ole, mikä johtaa tilanteeseen jossa asiakas joutuu valitsemaan maksutapansa pelkkien mielikuvien pohjalta.
Mielikuva turvallisuudesta on riskitekijä
Turvallisuuden todentamisen vaikeudesta johtuen, kuluttajien luottamus maksupalveluun korostuu. Ongelmaksi muodostuu luottamuksen pohjautuminen ihmisten mielikuviin palvelua tarjoavasta yrityksestä tai teknologiasta, eikä niinkään todelliseen tietoon palvelun turvallisuudesta.
Koska luottamus liitetään voimakkaasti maineeseen, on olemassa riski, että turvallisempaa maksutapaa aletaan karttaa väärän tiedon tai huhupuheiden perusteella. Jos tähän rakoon iskee helppo ja hauska, mutta tietoturvaltaan puutteellinen teknologia, on todennäköistä, että kuluttaja altistuu tietämättään vaaralle.
Tällainen tilanne voi pian syntyä kortilla tehtävien lähimaksujen ja erilaisten mobiilisovellutusten välille.
NFC pohjaisia korttimaksuja on pitkään seurannut perusteeton stigma, jonka mukaan lähimaksukortilta pystytään helposti rokottamaan varoja vaikka asiakkaan taskusta.
Kun otetaan huomioon sirukortin turvallisuusmekanismit, rahojen siirtämiseen vaadittava kauppiassopimus, sekä NFC teknologian äärimmäisen lyhyt kantama, huomataan ettei etäkorttien ”skimmaus” olekaan niin helposti toteutettavissa, kuin alun perin on ajateltu.
Tämä ei kuitenkaan ole rajoittanut pelonlietsontaa lähimaksukorttien riskeistä. Olemme päätyneet tilanteeseen, jossa korttirikollisuutta suurempi vaara muodostuu luottamuksen siirtymisestä riskialttiimpiin maksutapoihin. Sirukorttien tietoturva onkin huippuluokkaa, verrattuna moniin kehitteillä oleviin järjestelmiin.
Kehitys tuo mukanaan uusia uhkia
Teknologian kehittyminen luo jatkuvasti uusia riskejä. Maksamisen turvallisuustilanne muuttuu entistä poskettomammaksi, kun erilaiset Internet of Things -laitteet yleistyvät. Voiko kuluttaja oikeasti luottaa jääkaapin tekemään ostoksia puolestaan?
Tänäkin päivänä kaupasta kannetaan kodinkoneita, jotka osoittautuvat käytössä aivan susiksi. Entä sitten kuin halpahallin pesukoneelle annetaan maksuominaisuus ja lupa pulittaa? Onko kodinkonevalmistajan hyvä maine riittävä osoitus maksamisen turvallisuudesta?
Tulevaisuudessa sähköisiä maksuja lähtee paljon muualtakin kuin naapurikioskin päätteeltä. Maksujen siirtyminen jääkaappeihin ja pölynimureihin laajentaa hyökkayspinta-alaa, ja näin heikentää asiakkaan tietoturvaa.
On kuitenkin selvää, ettei kaikilla riitä kiinnostus perehtyä eri teknologioiden syvempään sielunelämään. Ei tarvitse olla erityisen laiska, ettei tiedä minkälaisia tietoturvaratkaisuja tulevista I-o-T laitteista tai edes omista mobiilisovelluksista löytyy. Tämän vuoksi tulisikin löytää helppo tapa viestiä asiakkaille eri maksutapojen todellisesta tietoturvasta ja kuinka onnistuu turvallinen maksaminen.
Turvallinen maksaminen ja luottamuksen ylikorostunut rooli
Luottamus säilynee edelleen tärkeänä kriteerinä asiakkaan maksutavan valinnalle. Positiivinen asia on, että Suomi on luottamusyhteiskuntana hyvin kilpailukykyinen tällä osa-alueella. Suomalainen kuluttaja voi olettaa, että ainakin yleisistä sopimuksista pidetään kiinni ja itsestä johtumattomat virheet korvataan.
Hyväksi havaittu keino luottamuksen kartuttamiseen voisi olla luottokorttienkin kanssa ennen käytetty maksujen takaaminen.
Aiemmin luottokortilla maksaessa et ollut vastuussa periaatteessa mistään. Petokset, varkaudet ja skimmailut menivät pankin tai korttiyhtiön piikkiin. Tästä mallista siirryttiin myöhemmin pois, luottokorttien vakiinnuttua käyttöön. Takaaminen pysyy kuitenkin todistetusti hyvänä tapana kerätä luottamusta uudelle maksutavalle.
Miten maksutavan turvallisuudesta tulisi viestiä?
Maksamisen kehitys vaatii vastausta kysymykseen: Kuinka asiakkaalle osoitetaan tietyn maksutavan turvallisuus?
Olisiko mahdollista lanseerata jonkinlainen sähköisen maksamisen ”joutsenmerkki” tai markkinoida olemassa olevia turvallisuusstandardeja asiakkaan suuntaan?
Toinen polku on entisestään kiristää vaihtoehtoisten maksutapojen ja verkkomaksujen regulaatiota, mikä rokottaa ikävästi käytettävyyttä. Kun otetaan huomioon nykyisen verkkomaksamisen hankaluus ja siihen liittyvät konversio-ongelmat, on selvää, ettei tässä suunnassa ole loputtomasti liikkumavaraa.
Toiveemme on, ettei kuluttajan tarvitse tulevaisuudessa pohjata omaan turvallisuuteensa liittyviä päätöksiä huhupuheiden varaan, vaan että kaikille olisi helposti saatavissa faktatietoa maksutapojen todellisista turvallisuusriskeistä.
Sakari Parre
Seitatechin toimitusjohtaja. Pitkä kokemus pankkien ja vähittäiskaupan maksuratkaisujen kehittämisessä tarjoaa Sakarille hyvän tuntuman tulevaisuuden maksamisen kehityssuunnasta.
Toomas Selkänen
